Muistan hyvin ajan, jolloin sijoittaminen tuntui älyttömän mielenkiintoiselta. Sijoittajaurani alkutaipaleella luin kaiken mahdollisen kotimaankielellä julkaistun sijoituskirjallisuuden, blogitekstit ja notkuin sosiaalisen median tuolloin harvoilla sijoitusfoorumeilla. Sijoittaminen siihen ryhtyvälle on eittämättä kiinnostavaa. Harva aloitteleva sijoittaja päätyy avaamaan arvo-osuustilin, jos ei ole lainkaan sijoittamisesta innostunut.
Muistan myös, kuinka aika-ajoin esiin kaivamani tieto lisäsi tuskaa ja innostuksen mukaan luikerteli ahdistus. Kuten hyvin moni aloitteleva sijoittaja, minäkin laitoin ensimmäiset roponi kivijalkapankkien tuohon aikaan hyvin hintaviin, enemmän tai vähemmän aktiivisesti hoidettuihin osake- ja yhdistelmärahastoihin. Sitten luin Marko Erolan kirjan Paras Sijoitus ja ahdistuin entisestään.
Kukapa sijoitusmedian suurkuluttajasta ei olisi kuullut kustannustehokkaista indeksirahastoista. Uskallan väittää, että jos Martin Paasin loistavassa #rahapodi- podcastissä ulostamat ajatukset lajittelisi eri osa-alueisiin, kustannustehokkaat indeksirahastot veisivät piirakasta vähintään kolmanneksen. Ja hyvä niin – indeksirahastot ovat edelleen, kuten Erolakin kirjassaan väitti, monella tapaa paras sijoitus.
Minäkin tein tässä ahdistuksen tilassa luonnollisen peliliikkeen ja veivasin aktiivisten rahastojen tilalle kustannustehokkaita indeksirahastoja. Minulla oli siis olemassa tieto, paras sijoitus, mutta erikoista kyllä, myös ahdistus jäi. Huomasin hyvin nopeasti, että indeksirahastot olivat aivan liian tylsä omaisuusluokka omalle sijoittajaidentiteetille.
Tylsä, passiivinen indeksisijoittaminen olisi monelle tuottojen valossa edelleen ylivoimainen sijoitustuote. Luen tähän joukkoon mukaan itseni, sekä massiivisen joukon, joka ei sijoitustwitterin uutisvirrasta huolimatta rikastu parissa kuukaudessa treidaamalla. Mutta tällä ei ole merkitystä sen enempää minulle, kuin treiderille, jos se ei millään tavalla hivele sijoittajan identiteettiä.
Oman identiteetin löytyminen vaatii yleensä tuottavien sijoitusten sijaan myös opettavaisia. Moni on saattanut kokeilla matkan varrella virtuaalivaluuttaa, treidaamista, kultaa, sertifikaatteja, listaamattomia yrityksiä, metsärahastoa, mitä tahansa sijoitustuotetta, ilman, että se on tuonut mukanaan mitään muuta kuin kuluja ja arvokasta kokemusta. Toinen taas on saattanut listaa läpi kahlattuaan löytää hyvin nopeasti oikean tavan palkita identiteettiään.
Tätä kirjoittaessani voin melko hyvällä omalla tunnolla todeta, että olen viimein löytänyt oman identiteetin sijoittajana, tai ainakin olen hyvin lähellä sitä. Tämän huomaa siitä, että sijoitusstrategia on luotu vastaamaan omaa identiteettiä ja siihen nojaten sijoitusten päällä on helppo loikoilla ilman ahdistusta. Oikeista lähtökohdista ja arvoista laadittu sijoitusstrategia tuo harmoniaa ja tyyneyttä sijoittajan markkinaturbulenssin täyteiseen elämään.
Valitettava totuus on, ettei maailman paraskaan sijoitusstrategia sovi kaikille, koska olemme sijoittajina erilaisia. Sen takia kysymys: mihin kannattaa sijoittaa 1000 euroa on irrelevantti, koska se mikä Matin kohdalla toimii, ei välttämättä toimi Pekan kohdalla.
Jos kuitenkin löydät itsesi Facebooking sijoittajaryhmästä kysymästä: mihin nyt kannattaa sijoittaa 10 000 euroa, tai kumpi on parempi sijoitus: Finnair vai Outokumpu, ilman että haluat tietoisesti viihteellistää ryhmän keskustelukulttuuria, identiteettisi sijoittajana etsii vielä itseään. Tästä ei kuitenkaan kannata huolestua. Jokainen sijoittaja on omaa identiteettiään etsien oppirahansa maksanut.
Mammuttiblogi 