Kävin viikko sitten perjantaina Erkkilän Jorman kutsussa SR- videolla kertomassa omasta sijoittajakokemuksesta ja -strategioista. Taidettiinpa termi sijoittajaidentiteetti lanseerata myös muutamaan otteeseen. Totesimme pian allekirjoittaneen kameran yhteistyöhaluttomuuden jälkeen, että tuskin kukaan kuuntelija saa keski-ikäisten setämiesten naamojen näkemisestä mitään lisäarvoa, joten tästä syystä lopputulema on formaattia audio.
Tätä ”mustana maanantaina” kirjoittaessani tein sellaisen Déjà-vu havainnon, että välittäjien ovet olivat lähteä sopulilauman tungoksessa saranoiltaan myös keväällä 2018, kun ilmassa oli vanhaa kunnon markkinaturbulenssin tunnetta. Sijoitusstrategioita miettivien kannattaakin valita sellainen välittäjä, jonka palvelu on kaatunut aina kun pörssi on yli 3%:n laskussa. Tällöin ei tule tehtyä myrskyn silmässä hätiköityjä toimeksiantoja.
Mutta takaisin itse aiheeseen. Kuuntelin haastatteluni jälkikäteen uudelleen ja mieleeni tuli heikon artikuloinnin synnyttämän lievän myötähäpeän lisäksi monta erinäistä asiaa, joita olisi vielä voinut täsmentää.
Ikälopun loppuiän sijoitusstrategia
Ikää sinänsä tai sen vaikutusta sijoittamiseen ei tullut otsakkeesta huolimatta käsiteltyä. Olen nimittäin aika paljon miettinyt sitä, miten ikä vaikuttaa strategiaan ja sen luomiin tulevaisuuden odotuksiin. En ole kirjannut tätä suunnitelmaani, mutta tarkoituksena on sijoittaa (lähes) kaikki hankittu varallisuus ennen kuolemaani pikkuporvarilliseen elämäntapaan nauttien matkustelusta, kulinarismista, golfista ja muista hemmottelumuodoista, joita en osaa vielä edes kaivata.
Tämän idean toteuttamista helpottaisi huomattavasti tieto tulevasta kuolinpäivästäni. Tämän oleellisen muuttujan ollessa hämärän peitossa, ongelmaa pitää lähestyä riskien hallinnan näkökulmasta. Salkussani on edelleen noin 40% käteistä. Mitä kapeammaksi ikääntyvän sijoitushorisontti muuttuu, kannattaa salkussa pitää kasvavaa määrää käteistä. Tavoitteeni käteisen suhteen on tällä hetkellä 30%. Voin laskea tavoitetta, jos markkinoilla kaupataan jossain vaiheessa laatuosakkeita puoli-ilmaiseksi, mutta en tavoittele enää all-in ihannetta.
Mammuttiblogi
Keskustelimme myös tämän blogin historiasta, mutta emme juurikaan sen tulevaisuudesta. Tässä välissä nostan hattua kaikille, jotka talkootyöllä tai muuten sivutoimisena tuottavat vuodesta toiseen laadukasta sijoittamiseen liittyvää sisältöä verkkoon. Itse kipuilen blogini kanssa jatkuvasti laadun ja aktiivisuuden rajapinnalla. Blogiani voi edelleen kutsua aktiiviseksi. Pyrin sen myös sellaisenaan pitämään niin kauan, kun pystyn hyvällä omalla tunnolla ajattelemaan, että minulla on mitään järkevää sanottavaa säästämisestä ja sijoittamisesta.
Passiivinen passiivi
Sijoitusstrategiaa läpi käydessä ei tullut tarpeeksi korostettua sen passiivisuutta – tai paremminkin sen tavoiteltua passiivisuutta. Vaikka koen passiivisuuden oman sijoitusfilosofiani kulmakiveksi, huomaan silti tekeväni vuoden aikana liian paljon enemmän tai vähemmän perusteltuja toimeksiantoja. Vuosien varrella toki harhalaukaukset ovat vähenemään päin, mutta passiivisuuteen pyrkiminen on edelleen aktiivista. Ehkä minun tulisi lisätä sijoitussopimukseen pykälä, jossa sallin itselleni maksimissaan kaksi toimeksiantoa kuukaudessa.
Listaamattomat yhtiöt
Joku saattaa muistaa villityksen muutaman vuoden takaa, kun oli coolia sijoittaa erilaisten alustojen kautta listaamattomiin yrityksiin. Olin luonnollisesti mukana hankkimassa opettavaisia sijoituskokemuksia muiden joukossa. Tästä ajanjaksosta jäin muutama yritys (Injeq, Prasos, Yepson, FaFa’s ja LIG) portfolioon, joita en edes yritä arvottaa omaan sijoitussalkkuuni. Mutta jos kuulette tulevaisuudessa jonkun edellä mainituista yrityksistä listautuvan pörssiin, saatan vienosti hymähtää.
Mammuttiblogi 